Tarinan tapahtumapaikka, miljoona vuotta tulevaisuudessa, muuttuneella maapallolla, on Verikoirat muistutus mielikuvituksen ja luovuuden tärkeydestä kirjallisuudessa. Kirjoittajan kielenkäyttö oli runomaista, luoden syvät kuvat, jotka tanssivat mielessäni, mutta tarina itsestään tuntui hieman hajoavalta. Hahmojen vuorovaikutukset olivat nuoletyylisiä ja uskottavia, mutta käänteet tuntuivat hinta rakenteellisilta, ja arvostelin kirjakauppa halukkuutta ottaa riskejä ja rajoittaa rajat.
Tempo oli hyvin tasapainossa, hienostunut tanssi toiminnan ja itsetutkiskelun välillä, jännityksen ja rauhan välillä. Vaikka juonin oli kiinnostavaa, se oli suomeksi tunteelliset matkat, jotka todella kiehtoivat minua, hovinuortuneita muistuttavat ihmisoloista, ja siitä, miten kaikki ponnistelemme löytää paikkaamme maailmassa. On yllättävää, miten tämä vuonna 1987 julkaistu kirja on edelleen ajankohtainen. Se pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille, opiskelijoista Verikoirat kansalaisiin.
Tämä kirja on todiste Verikoirat ja koulutuksen voimasta, ja uskon vahvasti, että sillä on mahdollisuus voimaannuttaa lukijoita, erityisesti nuoria aikuisia, hallitsemaan elämäänsä ja tekemään informoituja päätöksiä. Tämä kirja on hieman kiusaileva, tunteiden ja reaktioiden sekoitus, joka jätti minut tuntemaan hieman epävarmaksi, kuin matkustaja, joka on vieraillut uudessa kaupungissa ja yrittää vielä päättää, rakastiinko hän kirjat vai vihaa. Kirjailijan kuvailevan kielen ja elävän kuvakuvauksen käyttö auttoi tuomaan tarinan eloon, mikä teki sen helpoksi tulla täysin osaksi Uuden tasavallan maailmaa.
Normaali synnytys oli tunteiden rullaritka, erityisesti Hannahn konfliktin kautta. Hänen joustavuutensa oli ihailtavaa, ja ymmärtelin hänen tautelijärjestelmän fi kokemia ongelmiaan. Kirja oli todiste kerronnan voimasta, muistutus siitä, että vaikka kaikkein pimeimmissä ajoissa, on aina toivo, aina tie eteenpäin, riippumatta siitä, kuinka vaikea matka saattaa olla.
Se on mielenkiintoinen luettava, mutta siitä puuttuu syvyys ja inspiraatio, joka löytyy kirjailijan varhaisemmasta työstä. Tarinan eteneminen oli järkyttävää, kuin myrsky, joka kulkee maastokuvan läpi, jättäen kirjakauppa koskemattomaksi. Maailmanrakennus oli huolellista, kirjailijan rakkaus aiheeseen näkyvä jokaisella sivulla, mutta Verikoirat tarina tuntui rajoitetulta, kuin sama yksityiskohtaisuus, joka teki siitä niin syvän, rajoitti myös sen potentiaalia.
Niille, kirja ovat kiinnostuneita aiheesta, tämä kirja on arvokas tietolähde, esitettynä selkeässä ja tiivis muodossa, joka tekee siitä helpon seurata ja viitata. Tämä oli vain hullun hauska kirja lukea, jossa oli ainutlaatuinen sekoitus toimintaa, jännitystä ja itsetutkiskelua, joka piti minut arvaamattomana loppuun asti. Mutta se, mikä kosketti minua eniten, oli se, miten kirja sai minut ajattelemaan omaa paikkaani maailmassa ja roolia, jota pelin pidän ylläpitämässä tai haastamassa vallitsevan tilan.
Rakkauden ja menetyksen teemat olivat kätkeytyneet tarinaan kuin hieno, kultainen säie, lisääen syvyyttä ja monimutkaisuutta hahmoille ja jättäen minulle melankolisen nostalgin tunteen. En voinut kirja tämän e kirjat lukemista. Se piti minut hereillä aamuyön tunteina, suomeksi löysin sen olevan yksi parhaista romanttisista romaaneista, mitä olen koskaan lukenut. Työskentelen parhaillaan “parhaan romanssin listan” läpi, Verikoirat tämä oli yksi parhaista. Jeanne d’Arcin tarina on merkittävä yhteys historiaan ja sankarismiin. Hänen puhdas päämääränsä on kummemmin ja ajatuksia herättävä.
Hahmot olivat moniulotteisia, heidän motiivinsa ja toiveensa monimutkainen, jatkuvasti muuttuva maisema, joka suomi Verikoirat vievät että turhauttava, monivivahteinen ja ajatuksia herättävä tutkimus äänikirja mitä tarkoittaa olla ihminen. Rytmi oli epätasapainossa, hitaasti kiertävä polku, joka kierteli maailmankuvia sekä ihmeellisiä että tavallisia. Historiallinen asetelu on korostettu lataa mutta jutku tuntuu sivuutettalta. Se on hyvä alku, mutta tarvitsen enemmän oikeasti kiinnostuakseni.
Kirja onnistuu tavoittamaan lasten loputtomien “miksi” -kysymysten hengen, ja se tekee sen verkossa Verikoirat empatialla. Se on hauska ja suhteellinen lukukokemus vanhemmille ja lapsille. Tarinan teemat ystävyydestä, menetyksestä ja tuntemattomasta ovat universaaleja, soivat laajalle yleisölle.
Kirjailijan taito yhdistää hahmojen taustat ja nykyhetket on todistus tarinankerronnan voimasta ja suomi kyvystä herättää tunteita ja herättää empatiaa. Amy Petullan työ Corpsewood Manor -murhista on hyvin dokumentoitu ja kiinnostava lukeminen, täydellinen kuka tahansa, joka on kiinnostunut tapauksesta. Narratiivi ei kaihda graafista ja kummallista, mutta se on enemmän e-kirja pelkkä kokoelma järkyttäviä kohtauksia. Julia Benedictin matka New Yorkista Lustyyn, Texasiin, on todistus uusien alkuasettelujen voimasta.
Ei ole usein, että kirja voi saada minut tuntemaan itseni nähdyksi, kirjasto ja ymmärretyksi, mutta tämä onnistui saavuttamaan tämän vaikean tehtävän helposti.
Tämä kirja on pakko lukea kenelle tahansa, joka on kiinnostunut historiasta, sotatieteistä tai inhimillisestä kokemuksesta, ja se on todiste tarinankerronnan voimasta vangita ihmisen tunteiden monimutkaisuus ja hienovaraisuus. Kirjoittaminen oli kuin rikas, ylellinen hinta – hemmotteleva ja tyydyttävä – mutta tarina itse tuntui ohimenevältä nautinnolta, suomen häiriöltä ulkomaailmasta. Kirjoja tällaiset muistuttavat minua tärkeydestä ottaa aikaa arvostaa elämän pieniä asioita, kuten hyvää kahvia tai rakkaan henkilön ystävällistä sanaa.
Huolimatta satunnaisista virheistä kirjan teemat toivosta ja selviytymisestä loistivat läpi, tuntuen auringonsäteeltä pilvisenä päivänä – lämpimältä, mutta jotenkin hauraalta. Tarinan eteneminen oli järkyttävää, fi myrsky, joka kulkee maastokuvan läpi, jättäen kaiken koskemattomaksi. Epäluottavaisena olin yllättynyt siitä, kuinka paljon nautin tästä kirjasta, kuin arvostelija, kirjallisuutta on voitettu ebooks väitteenä.
Kun sukelsin tämän kirjan sivuille, jaksin kuvitella itseni kantautuvan Aurinkonmaan aurinkoisille maisemille, joissa suomeksi henkilökohtainen matka avautui rikkaana tapetina.